En tiiä mitä tuon kuvan tyttö miettii....mutta mulla on nyt niin hyvä olla, että voisin kuvitella olevani kuvassa :) Ei haittais vaikka sataa, kun ympärillä on ihania kukkia (ystäviä) ja huolettomampi mieli!!

Lääkärireissuni oli elämäni kaikista reissuista paras...samalla niin "kummallinen" kuin oisin ollu ite sivusta katsomassa... Kuuntelin lääkäriä ja Pirkkoa (varaäiti), tein neulorogisiin testeihin kuuluvia temppuja, sain kuulla syöväni kummallisia lääkkeitä, ja ihan liikaa... sain kuulla etten sairasta luultavimminkaan mitään vakavaa tautia, vaan olen totaalisen jännittyneessä tilassa!! Tunnin vastaanoton aikana minua ei saatu rentoutumaan kunnolla... Kovat kivut, paineet työelämästä, pelot sairauksista, muistot endometrioosista -kaikki nämä varmaan yhdessä vaikuttavat minuun.

Lääkehoitoni yksinkertaistettiin, joskin se tehdään pikkuhiljaa, sairaslomaa jatkettiin pari viikkoa, sain lähetteen hermoratatutkimukseen, ja paljon rohkaisua ja hyvää mieltä!! Lääkäri oli nuorehko nainen, joka otti minut TOSISSAAN, kuunteli, kyseli ja kyseli jopa Pirkoltakin. Kerrassaan helpottava käynti!! Kiitos kaikille jotka ehkä iltarukouksessanne oletta minua muistaneet, ja muutenki tukeneet :) Tästä on hyvä jatkaa!!