Hengissä ollaan!! Olin siis Ystävänpäivänä operoitavana, kohdunpoistossa tämän endometrioosisairauteni takia. Alunperin piti poistaa myös jäljellä oleva munasarja, mutta  sepäs olikin aivan puhdas, eikä endoa muutenkaan ollut aktiivisena (!!!!!) niin se jätettiinkin paikoilleen, turvaamaan normaali hormoonitoiminta, koska kuitenkin olen vasta 32v. Taitava lääkäri siirsi munasarjan jonnekin lantion seinämään turvaan, kun oli ensin irrottanu sen kiinnittyneenä virtsajohtimiin... Huh! Kohtu oli kiinni peräsuolessa, ja sekin oli saatu irti kunnialla. Se makaa patologin pöydällä, vaikka olikin kuulema ihan ok. Kiinnikkeiden hurjan määrän vuoksi olis varmasti raskautuminen ollu hankalaa, joten kohdunpoisto on mulle edelleen se oikea vaihtoehto, jota olenkin mielessäni ja ääneenkin työstäny. Olen puhunu tilanteestani tietysti ystäville, sukulaisille, työkavereille, sairaalan henkilökunnalle, lapsen opettajalle -kaikille joiden koen haluavan kuunnella, koska uskon sen auttavan.

Leikkaus sujui hyvin, toipuminen on ollu aivan räjähdysmäistä ;) Ainut kamala asia oli leikkausta seuraavan yön aikana iskenyt lääkeaineallergia, joka aiheutti monen tunnin hengitysvaikeudet, koska asian vakavuus ei tullut heti esiin... No, päivystävän lääkärin ja kotoa tavoitetun mahtavan anestesialääkärin ammattitaidolla asia korjaantui sitten alta aikayksikön. Unohtumaton, vielä öisin säpsäyttelevä kokemus, ikävä kyllä.

Käsityöt saa nyt odottaa taas tekijäänsä, samoin siivoukset, urheilut ja muut. Nyt nautin sairasloman tarjoamasta kiireettömästä elämästä, perheen ja ystävien kanssa oleilusta ja pienistä ulkoiluretkistä :)

1309347.jpg

Mukavaa kevättä kaikille, ja myöhästyneet Ystävänpäiväterveiset!!