Hiekkaan piirretty elämä

Liisa_enkeli.JPG
 
Näin yöllä unessa näyn sellaisen,
että Jeesuksen kanssa rannalla astelen.
Luoja näytti hiekassa kuvina sen,
millainen elo oli ollut tään ihmisen.
Koko eloni kaari oli piirretty hiekkaan,
sen siitä lukea sain, ja silloin huomasin,
kuinka hiekassa astui kahdet jäljet rinnakkain.
Toiset jäljet olivat omani,
heti toisia tuntenut en,
mutta silloin ääni taivaasta kuiskas,
ne jäljet on Jeesuksen.


Koko eloni hiekassa nähdä sain,
yksi asia silti mua vaivasi vain,
yhdet jäljet näkyivät kohdissa niissä,
missä elämän myrskyt painoi ja missä
elämän raskaat aatokset mun sieluani kaivoi.
Katsoin ylös pilvihin ja kysyin Luojaltain,
miksi häipyivät välillä jälkeni mun ja hiekassa
näkyi vain jälkesi sun?


Minä lupasin kerran Luojallein, että kuljen Hänen
rinnalla ain, miksi kuitenkin rannan hiekassa
niin usein jäljet on yhdet vain?


Tähän Jeesukselta kuitenkin heti vastauksen sain:
"Rakas lapsonen, rakkaus sielussain soi,
sua koskaan yksin jättää en voi!
Yhdet jäljet hiekassa kertovat siitä,
että ihmisen voimat eivät aina riitä, ja siks kantaa
sua käsilläin sain, jolloin hiekkaan jäi yhdet jäljet vain."


- tuntematon

**************************************************

Elämä on... Mie olen saanu paljon aikaa ajatella, ja nähdä tätä elämää sairaslomani aikana. Nyt vähän huolestuttaa, miten jaksan taas työelämässä ja kotona... En ole kauhean vahva, mutta sitä vahvemmaksi tulen mitä enemmän uskallan ja toivon!!  Ja onhan mulla matkallani saattaja!!

Yritän ottaa elämääni uuden asenteen, ja ajattelin että ensimmäinen uus ajatus olis  "älä ajattele toisesta ensimmäisenä pahaa". Liian usein asiotten mennessä mutkalle, ajattelen toisessa olevan syytä... Mitäpä jos siihen asiaan ei syytä eikä syyllistä tarvikkaan..? Ja vaikka syytä olis, tarviiko siitä rankaista.. minua tai ketään muutakaan. Liian paljon kuluu työ- ja muussa elämässä aikaa siihen että moititaan jotakuta, tai etsitään syyllistä!!

Hienoja ajatuksia, mutta toteutus... no, mie ainaki aion osaltani yrittää. Että tämmösiä olen tullu ajatelluksi hiljaisina hetkinä, ja tunnen oloni ajatuksineni päivä päivältä onnellisemmaksi :)

Olen sairaslomalla vielä ensviikon, jonka jälkeen työelämä kutsuu taas. Toipumiseeni ei ole tullu kummoisia kolhuja, lukuunottamatta sisäistä mustelmaa joka rupesi noin viikko leikkauksesta vuotamaan. Senkin kanssa pärjää, kun tietää ettei se ole vakavaa. Kipuja ei ole ilmaantunu vieläkään, joten elän toivossa että elämäni endometrioosin kanssa on taakse jäänyttä!! Ja jos ei ole, nautin tästä hetkestä... ;) Lääkäri suositteli nostorajoitusta, "ei raskaita nostoja", eli työssäni päiväkodissa ei ollenkaan... Huhtikuun loppuun on tämmönen varotus, jota aion kyllä noudattaa!! Sehän tietää työhöni pieniä muutoksia, mutta terveyteni ja operaatiosta toipuminen on kyllä ensisijalla!!

Mukavaa kevättä, ja paljon aurinkoa kaikille!!