Olin tänään Pirkon kanssa seurakunnan järjestämällä naisten aamukahvilla, jossa askartelimme vähän pääsiäistä, kahvittelimme ja herkuttelimme. Lopuksi oli pienen pieni hartaus, hyvin koskettava. Siellä diakonissa luki meille katkelmia tästä:

Jeesus sanoo:
"Älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?

Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?

Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä. Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!

Älkää siis murehtiko: 'Mitä me nyt syömme?' tai 'Mitä me juomme?' tai 'Mistä me saamme vaatteet?' Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä.

Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet." (Matt. 6: 25-34)

Tekstin lainasin täältä.

Hyvin koskettavaa, tällä hetkellä kun meidänkin kotikaupungissamme on paljon kysymyksiä ilmassa, miten toimeentulo itse kenelläkin järjestyy... On hyvin lohdullista ajatella noin niinkuin raamatussa kerrotaan, mutta miten ihmeessä osaamme luottaa Taivaan Isään NOIN paljon?? Niin, jos uskallamme, ehkä murheet olisi helpompi kantaa?